Rata-ta-ratas pyorii taas Olen irti ja aion maailman valloittaa Vaikka kolkka kerrallaan Liian suuri suu Sinne paljon turhaa puhetta mahtuu Turhuus on
Rautaa rinnoista Haen jalalle sijaa Paalle pielusta Mielelle tilaa Mita loydan sen sijaan Jalalle kuopan Paalle kulmikkaan kiven Mieleen maailman painon
Tyonna paani koloon huudan voimien takaa. huuto itkussa itku naurussa. tunnen kehoni liikkeet mielen muurit ja toiveen rajat. taipuu tahtoni lihaan
En voi suojella mitaan En voi puolustaa ketaan En voi syyttaa mitaan En lantta, en itaa En voi vastustaa mitaan En voi kannattaa ketaan En voi vihata
Niin hyville kuin pahoille En piittaa siita tuumaakaan Mita lakikiveen hakataan En kuulla puolta sanaakaan Mika milloinkin on oikeaa En kaipaa tanne
Kissan silma ja karhun kieli. tuli talvella kuten mielipuoli. pyydan kauhua ja lahjaani. en tieda sairaista tavoista kohtuudesta rikkaudesta koyhyydesta
Avaa arkku, murra saranat Paasta valloileen oikeat sanat Ala liian pitkaan odota Tai menet sovinnan ajan Mita sielusi halajaa Ei kahta sanaa, ilman kolmatta
Maa makaa martona kohmeessa. jaatynyt sammal narskuu jaloissa. tammi pudottanut lehdet juurilleen. ei vahvinkaan voi mitaan tavoilleen. joka henkays
Kaksi nuorta peitossa. mieli yhta mustana. veitsentera ruoskassa. taito veitsen parina. en ole oppinnut puhumaan. etta oiken alintuntemaan. en ryhdy
Hengitan raskaasti, keho kavahtaa olen enemman kuin alasti en pelkaa jumalaa lasken alas hyveeni riisun paaltani moraalin en tieda onko nain parempi
Suuta soukemmalle, ei puhuta siita arvet syvat irvistavat ei avata niita, eika suolaa kannata haavoille kaataa eika suotta tikulla vanhoja kaivaa Kansakunnalla
Olen sitonut penkkiin, kadet koyttanyt selan taa korvat repinyt irti paasta, en niita tarvitse kuitenkaan tahdot saada selvyyden siita mihin meidat sotkinkaan
Kulje vierella nayta valoa. ethan anna askeleeni varjoon langeta. pida sylissa.suojaa kehoa. pakkasilman ala anna luihin kadota. (chorus) luulen
Apua en jaksa enaa huone liikkuu, valot vilkkuu pajavasaralla kalloa hakataan Auttakaa en sieda itseani enaa kadet puutuu, nako muuttuu alasimeksi otsaani
Maan povi kantaa mullassaan Aukkoa tummanpuhuvaa Se tahtoo uhrin kitaansa Ei ole kukaan turvassa Taas Joku multaan katoaa Madotonta Silmaan on ummistaa
Et saata tietaa, et liioin ymmartaa Kuinka kipeaa voi kieli tehdakaan Kun murtuu kahle, paasee irti ajatus Tuo pelatty ja tarkoin varjeltu Se haastaa
Revin itseni irti ja pakenin Juoksin syvalle metsaan ja syvaan jouduinkin Oli pakoni toivontayteinen Luulin parjaavani yksin vaan tiennyt en - sinut tarvitsen
Lasken sormet rintaan Kosket tyyneen pintaan Aalto rantaussaan Sydantani musertaa Keraan rohkeutaani kokoon Tunnen kuinka joka koloon Paha olo virratessaan
